NAPEROLEIRI
Kempele 31.7 - 3.8.2008
Keskiviikko aamu valkenee pilvipoutaisena, kun Kempeleen Naperoleirille lähtevä porukka kokoontuu Tohmajärven urheilukentälle klo 9.00. Paikalla on jo pikkubussi ja peräkärry, johon lastaamme kaikki pelaajien ja huoltajien varusteet. Leirille lähtee 12 F-ikäistä poikaa, valmentajat (Arto ja Jarmo), joukkueenjohtaja / huoltaja (Arja) ja 3 muuta huoltajaa (Tiina, Jaana ja Tuula) sekä bussikuski (Ari). Kempele sijaitsee Oulun alapuolella noin 15 minuutin päässä etelän suuntaan, joten turnauskestävyyttä tarvitaan jo heti menomatkalla. Arvioitu perilläolo aika on klo 17.00.
![]()
Bussimatka sujuu mukavasti. Pojat pelaavat korttia, joku lukee, osa nukkuu ja muuten vaan jutellaan. Ensimmäinen pysähdys tapahtuu kolinportissa ja toisen kerran pysähdytään Kontiomäellä, jossa pienen kävelylenkin jälkeen syödään mahat täyteen. Perillä Kempelessä ollaan melkein aikataulun mukaan, jonka jälkeen majoitumme Kempeleen yläasteen tiloihin. Sijaintimme on erinomainen, sillä pääovelta on lyhyt matka rauhalliseen siipeen, jossa majoitumme. Myös ruokala, kioski ja kilpailukansliat ovat samassa rakennuksessa.
Luokkahuoneessa johon majoitumme, käy melkoinen mylläkkä, kun jokainen etsii oman paikkansa patjalleen ja varusteilleen. Pojat ja valmentajat majoittuvat omaan luokkahuoneeseen ja me naishuoltajat vähän matkan päähän huoltajien luokkaan.
Kun varusteet on purettu lähdemme suuntamaan kohti läheistä Sarkkirannan pesäpallostadionia, jossa pidetään Leirin avajaiset.
Tunnelma avajaisissa on odottava. Paikalla ovat kaikki joukkueet, suurimmalla osalla päällä yhtenäiset asut, seurojen liput liehuvat ja osa joukkueista oli kehitellyt kannustuslauluja tai hokemia.
Pelit alkavat perjantaina. Poikien joukkueet on jaettu kahteen lohkoon matruuseihin ja kippareihin. Topo pelaa Matruuseissa. Kempeleen leirikeskus on paikkana ihanteellinen, sillä suurin osa kentistä oli kävelymatkan päässä. Ainoastaan yhden kerran eli viimeiseen otteluun menemme bussilla. Kentät ovat tekonurmi- tai hiekkakenttiä ja pelikenttämme vaihtuivat melkein jokaisessa pelissä.
Perjantaina ensimmäisenä vastaan tuli Jyväskylän kirin joukkue ja iltapäivällä Osva. Topo häviää molemmat pelit. Liekö syynä ollut alkujännitys vai vielä löytymättömät pelipaikat. Iltapeliä meillä ei ole, joten pääsemme Kipan joukkueen bussikyydissä uimaan läheiselle uimarannalle.
Perjantai on joukkueellemme tiukka päivä, sillä ohjelmassa oli peräti neljä ottelua ja järjestelyvuoro. Järjestelyvuorossa oleva joukkue nimeää otteluun 2-tuomarin, 3-tuomarin, takarajatuomarin, kirjurin ja tulostaulunpitäjän. Koska ottelu on jo klo 8.30 päätämme, että järjestelyvuoroon lähtevät naishuoltajat. Pelaajat jäävät aamupalalle ja valmistautumaan päivän ensimmäiseen peliin valmentajien kanssa.
Heti järjestelyvuoron jälkeen Topolla oli aamun ensimmäinen peli samalla tekonurmi kentällä. Päivä on koko leirin aurinkoisin ja lämpöisin. Aurinkoisesti alkoi myös Topon pelit, sillä vastassa ollut Nurmon Jymy voitettiin ja näin oli voittoputki saatu auki. Iltapäivällä vastaan tulivat Siki ja Kiimu, jotka myös voitettiin. Ilo oli ylimmillään joukkueessa. Pelipaikat alkoivat pikku hiljaa löytyä joukkueessa. Samalla myös suurimmat ja räikeimmät virheet karsiutuivat pois pelaamisesta. Jokaisen pelin jälkeen valmentajat käsittelivät yhdessä pelaajien kanssa pelien kulkua. Missä onnistuttiin ja missä ja miten on vielä parantamisen varaa. Päivän viimeinen peli PesäYsejä vastaan hävittiin, mutta kokonaissaldo päivästä oli hyvä. Iltapalan jälkeen joukkue oli valmis ansaitulle levolle Vaahteramäen Eemeli kirjan "kolttosia" kuunnellen.
Tiedottaminen leireillä tapahtui pullopostilla (lehti), joka ilmestyi aina yön aikana. Lauantai aamuna pullopostia odoteltiin suurella mielenkiinnolla, sillä päivän ohjelmassa olivat Itä-länsi ottelut. Aamupäivän otteluna pelasimme ensi ottelun Lajya vastaan, jonka voitimme jälleen niukasti 7 - 6. Itä-Länsi ottelut pelattiin iltapäivällä. Pelaajamme oli jaettu siten, että kaksi pelaajaa pelasi kuudessa idän- joukkueessa. Lisäksi olimme heti tulessa järjestelyvuorossa, joka tarkoitti sitä, että Arto ja Jarmo johtivat joukkuetta ko. ottelussa. Sekä idän että lännen joukkueet muodostuivat siten, että eri seuroista oli aina kaksi pelaaja, jotka yhdessä muodostivat uudet 12 pelaajan joukkueen. Idän joukkueet olivat voittoisia pelaamissamme otteluissa, sillä kaikki pelimme yhtä tasapeliä lukuun ottamatta päättyivät voittoon. Mutta kun kaikki joukkueiden pelaamien otteluiden tulokset laskettiin yhteen länsi voitti. Poikien mielestä Itä-länsi-ottelut olivat mukavaa vaihtelua ja samalla tutustui toisten joukkueiden pelaajiin reilun pelin hengessä. Oli hauskaa katsella, kuinka joukkueiden johtajat ottivat pojat huostaansa ja joukkue esitteli kätellen itsensä toisilleen.
Lauantai iltana olivat vuorossa kisajuhla ja leirinpäättäjäiset, joita vietettiin Kempelehallissa. Alussa ohjelmassa oli virallinen osuus, jossa pidettiin puheita ja jaettiin palkintoja ansioituneille. Juhlan päätteeksi vuorossa oli odotettu leiridisko. Koska seuraavana aamuna oli viimeisen pelin vuoksi aikainen herätys suuntasimme melko aikaisessa vaiheessa iltapalan kautta nukkumaan. Leirillä oli todella hyvät ruoat ja mukava keittiön henkilökunta. Merkillepantavaa oli myös runsas juomalasien rikkoutuminen. Onneksi Topon joukkue ei kunnostautunut ko. asiassa kertaakaan.
Joukkueemme henki oli koko leirin ajan erittäin hyvä. Vaikka mukana oli kaksitoista 9-10-vuotiasta poikaa, oli riitatilanteita erittäin vähän. Aluksi ongelmia tuotti se, että kaikilla oli samanlaiset puvut, paidat ja lippikset. Ne olivat sekaisin kerran jos toisenkin. Ongelmat selvitettiin heti puhumalla. Huoltajien kesken lentäviä lauseita lienevät mm. "ovi kiinni ja suut kiinni", ja "epäilen sitä yhtä miestä" lausahdukset. Lisäksi lystiä aiheuttivat myös erään huoltajat sekoilut kunniakirjojen kanssa ja puhelinsoitot väärälle Jarmolle.
Sunnuntai aamu alkoi aikaisin, sillä tavaroiden pakkaaminen piti tehdä ennen viimeiseen peliin lähtöä. Viimeinen peli pelattiin "hurmoksessa" napapesistä vastaan. Topo voitti ottelun 17 - 5. Oli upeaa nähdä, miten joukkue oli kehittynyt ja kasvanut näiden leiripäivien aikana. Miten jokainen löi juoksuja ja teki juoksuja. Joukkueen henki oli hyvä ja kannustava. Ja lopuksi tietysti nähtiin ansaittu voittohuuto ja pyörimiset.
Leiri alkoi olla päätöksessä. Lappalaisissa kotimaisessaan hyvin levännyt kuljettajamme Ari oli saapunut noutamaan meitä ja oli valmis kestämään taas meidän huoltajanaisten "kälätystä" ja myös Onkamon naiset pääsivät kyytiin. Mukaan leiriltä saimme uusien kokemusten ja kavereiden lisäksi mitalit, kunniakirjat ja eväät. Matka kohti Tohmajärveä alkoi. Matkalla teimme miesten vastustuksesta huolimatta pienen mutkan ostoskeskus Zeppelinin kautta, jolloin saimme ostettua tuliaiset. Vastassa Tohmajärvellä oli Topon puheenjohtaja, sihteeri, vanhempia ja paikallisen lehden toimittaja. Jokainen leirillä ollut sai kiitokseksi ruusun hyvin onnistuneesta leiristä ja peleistä. Kaikki lienemme sitä mieltä, että leirillä oli kivaa ja sinne mennään uudestaankin.
Leirin ottelutulokset Topon osalta Matruusien lohko:
Kiri - Topo 11 - 4 Topo- Osva 5 - 10 NJ99- Topo 4 - 9 Topo - Siki 11 - 4 Kiimu - Topo 3 - 8 Pesäysit - Topo 6 - 3 Topo - Lajy 7 - 6 Topo - Napapesis 17 - 5

Pelit alkavat perjantaina. Poikien joukkueet on jaettu kahteen lohkoon matruuseihin ja kippareihin. Topo pelaa Matruuseissa. Kempeleen leirikeskus on paikkana ihanteellinen, sillä suurin osa kentistä oli kävelymatkan päässä. Ainoastaan yhden kerran eli viimeiseen otteluun menemme bussilla. Kentät ovat tekonurmi- tai hiekkakenttiä ja pelikenttämme vaihtuivat melkein jokaisessa pelissä.
Heti järjestelyvuoron jälkeen Topolla oli aamun ensimmäinen peli samalla tekonurmi kentällä. Päivä on koko leirin aurinkoisin ja lämpöisin. Aurinkoisesti alkoi myös Topon pelit, sillä vastassa ollut Nurmon Jymy voitettiin ja näin oli voittoputki saatu auki. Iltapäivällä vastaan tulivat Siki ja Kiimu, jotka myös voitettiin. Ilo oli ylimmillään joukkueessa. Pelipaikat alkoivat pikku hiljaa löytyä joukkueessa. Samalla myös suurimmat ja räikeimmät virheet karsiutuivat pois pelaamisesta. Jokaisen pelin jälkeen valmentajat käsittelivät yhdessä pelaajien kanssa pelien kulkua. Missä onnistuttiin ja missä ja miten on vielä parantamisen varaa. Päivän viimeinen peli PesäYsejä vastaan hävittiin, mutta kokonaissaldo päivästä oli hyvä. Iltapalan jälkeen joukkue oli valmis ansaitulle levolle Vaahteramäen Eemeli kirjan "kolttosia" kuunnellen.
Tiedottaminen leireillä tapahtui pullopostilla (lehti), joka ilmestyi aina yön aikana. Lauantai aamuna pullopostia odoteltiin suurella mielenkiinnolla, sillä päivän ohjelmassa olivat Itä-länsi ottelut. Aamupäivän otteluna pelasimme ensi ottelun Lajya vastaan, jonka voitimme jälleen niukasti 7 - 6. Itä-Länsi ottelut pelattiin iltapäivällä. Pelaajamme oli jaettu siten, että kaksi pelaajaa pelasi kuudessa idän- joukkueessa. Lisäksi olimme heti tulessa järjestelyvuorossa, joka tarkoitti sitä, että Arto ja Jarmo johtivat joukkuetta ko. ottelussa. Sekä idän että lännen joukkueet muodostuivat siten, että eri seuroista oli aina kaksi pelaaja, jotka yhdessä muodostivat uudet 12 pelaajan joukkueen. Idän joukkueet olivat voittoisia pelaamissamme otteluissa, sillä kaikki pelimme yhtä tasapeliä lukuun ottamatta päättyivät voittoon. Mutta kun kaikki joukkueiden pelaamien otteluiden tulokset laskettiin yhteen länsi voitti. Poikien mielestä Itä-länsi-ottelut olivat mukavaa vaihtelua ja samalla tutustui toisten joukkueiden pelaajiin reilun pelin hengessä. Oli hauskaa katsella, kuinka joukkueiden johtajat ottivat pojat huostaansa ja joukkue esitteli kätellen itsensä toisilleen.
Leiri alkoi olla päätöksessä. Lappalaisissa kotimaisessaan hyvin levännyt kuljettajamme Ari oli saapunut noutamaan meitä ja oli valmis kestämään taas meidän huoltajanaisten "kälätystä" ja myös Onkamon naiset pääsivät kyytiin. Mukaan leiriltä saimme uusien kokemusten ja kavereiden lisäksi mitalit, kunniakirjat ja eväät. Matka kohti Tohmajärveä alkoi. Matkalla teimme miesten vastustuksesta huolimatta pienen mutkan ostoskeskus Zeppelinin kautta, jolloin saimme ostettua tuliaiset. Vastassa Tohmajärvellä oli Topon puheenjohtaja, sihteeri, vanhempia ja paikallisen lehden toimittaja. Jokainen leirillä ollut sai kiitokseksi ruusun hyvin onnistuneesta leiristä ja peleistä. Kaikki lienemme sitä mieltä, että leirillä oli kivaa ja sinne mennään uudestaankin.